HoviKoti

Tekstin koko

A- | A+

Itsestäänselvyyksistä

fuge kirkkoKuten kenties tiedätte, on HoviKoti harjoittanut ja samalla myös harjoitellut kansainvälistä palveluliiketoimintaa vuodesta 2011 perustaessaan OmenaReal-nimisen palveluyksikön Espanjaan, Fuengirolaan. Miksi ihmeessä sinne? No siksi, että siellä voimme palvella tutusti suomalaisia asiakkaita, jolloin vain yksi asia muuttuu, toimintaympäristö.

Syyt ulkomaille pyrkimiseen liittyvät pitkälti HoviKodin perusajatukseen osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakamisesta. Uskomme, että pärjätäkseen pitkällä aikavälillä missä tahansa, toiminnassa pitää olla ketterä, oppia nopeasti ja omaksua nöyrästi uutta. Mielestäni Suomessa tapa, miten kunnat määrittävät ja ostavat tehostettua palveluasumista ei anna riittävästi virikettä, eikä aina mahdollisuuttakaan tarjota jotain uutta ja innovatiivista. Niin kauan, kun ympäristö ei pakota meitä miettimään asioita uudella tavalla tai soveltamaan esimerkiksi eri toimialojen yli parhaita käytäntöjä, ei synny uusia ajatuksiakaan.

Toisaalta, kun olemme käyneet tutustumassa ulkomaisiin palveluyksiköihin, olemme huomanneet, että olemme sokeita joistain omista osaamisalueistamme, jotka meille ovat itsestäänselvyyksiä mutta uusia maailmalla. Esimerkiksi lääkehuollon prosessit ovat meillä huippuluokkaa verrattuna muutamiin muihin paikkoihin, joihin olemme päässeet vierailemaan. Toisaalta meillä Suomessa taas olisi vielä paljon opeteltavaa ikäihmisten arvostuksessa. Mielestäni helposti unohdamme sen, mitä asiakas on tehnyt elämänsä aikana. Sen sijaan näemme henkilön sairauksineen.

Pointtini on siis se, että kun puhumme suomalaisesta palveluviennistä, niin usein ajattelemme oman, mielestämme ylivertaisen osaamisemme viemistä ulkomaille emmekä sitä, miten saisimme imuroitua mahdollisimman tehokkaasti hyviä ideoita omaan käyttöömme. Nimittäin se, mitä yhteiskuntamme nyt eniten tarvitsisi, olisi paljon fantastisia ideoita, joita olisi jo testattu ja hyväksi todettu muualla. Miksi meidän pitäisi keksiä pyörä uudelleen? Miksi emme vain voisi nöyrästi ottaa lakkia kouraan ja lähteä etsimään muiden hyviä ideoita. Muissa maissa, joissa aika on samalla tavalla kortilla kuin meilläkin, nimittäin jo nyt tehdään niin.

Jussi Peltonen, toimitusjohtaja, HoviKoti

 

Ollaan valmiina, sillä robotit ovat jo täällä

Lydia

 

Keskustelu hoivarobottien ympärillä on käynyt taas kuumana kun Attendo esitteli omaansa aamutelevisiossa. Sitä ennen ja sen jälkeen hoitajat toistelivat toisilleen mantrana sitä, että ”robotti ei kyllä voi koskaan korvata hoitajaa” ilman että olisivat kuunnelleet vastapuolen näkemystä. Sillä kysehän ei ole ollenkaan siitä, että hoitajia oltaisiin korvaamassa, vaan hoitotyön osalta siitä, että robotti voi osaltaan vapauttaa hoitajan aikaa olennaiseen.

 

Olin Pohjois-Karjalan ylen radiohaastattelussa ja totesin siellä, että ainakin itse ottaisin mielummin robotin nostamaan itseni jos olisin tilanteessa, että tarvitsisin apua. Nostava robotti (sitten kun sellaisia pian toivottavasti saadaan) on varmasti luotettavampi kuin lähihoitaja, jolla on selkävaivoja ja jo kiire mennä seuraavaan paikkaan. Eikä se pointti edes ole luotettavuudessa, vaan itsemääräämisoikeudessa. Olisin äärettömän tyytyväinen, mikäli voisin päättää ja tehdä asiat ihan itse sen sijaan että joutuisin turvautumaan toisen apuun. En haluaisi olla toisen avun varassa, mikäli mahdollista. Toimittaja oli tietenkin kanssani eri mieltä siitä nostorobotista, mutta ei se mitään. Nämä ovat makuasioita.

 

WC pönttöVielä yksi asia, mitä tässä koko keskustelussa mielestäni ei ymmärretä. Ei se oikea robotti lopulta edes näytä sellaiselta ihmishahmon kaltaiselta, valkoiselta muoviesineeltä jonka silmät liikkuvat puhujan suuntaan. Ei. Sen sijaan se näyttää ihan tavalliselta laitteelta, mitä kotona muutenkin on. Se vain eroaa siinä, että sen kanssa voi kenties kommunikoida, sitä voi ohjata tai sitten se ohjaa itseään. Esimerkiksi Evondosin lääkejakelija, joka pitää huolta siitä, että otat oikeat lääkkeet, oikeaan aikaan.annostelija Tai sellainen japanilainen WC-pönttö, joka huuhtelee, pesee, kuivaa ja tekee ties mitä puolestasi. Tai imuri, joka pörrää itsekseen silloin kun olet sitä siltä pyytänyt. Ja ne kaikki robotit on jo täällä.

 

Jussi Peltonen, toimitusjohtaja, HoviKoti

 

 

 

SOTE-soppaan yksi kokki lisää

Olin tällä viikolla Sote-seminaarissa, Helsingissä. Odotukseni oli korkealla, sillä viimein oli mahdollisuus päästä vähän pintaa syvemmälle sote-uudistuksen sisälle. Valitettavasti täytyy todeta, että tilaisuuden jälkeen olen hyvin, hyvin huolissani nykysuunnitelmien suunnasta.

Ensimmäisen puoliskon jälkeen jäin ihmettelemään sitä, miksi ihmeessä hanke etenee vaikka asiantuntijat (pois lukien Kuntaliiton edustaja) olivat sote-ratkaisua vastaan. Näyttää siltä, että lopputuloksena hoivapalvelupuolelle syntyy kuntien monopoli, jossa yksityisen palvelutuotannon osuus on toissijainen. Tämä siitäkin huolimatta, että esim. Porissa tehdyn, vertailukelpoisen kyselyn mukaan asiakkaat ovat tyytyväisempiä yksityiseen palvelutuotantoon kuin julkiseen (Satakunnan Kansa, 18.10). Palvelu on yksityisellä puolella asiakaslähtöisempää kun taas esimerkiksi asiakkaiden kohteluun oli jouduttu puuttumaan julkisella puolella. Ratkaisussa ei ole edellytystä kunnille palvelun edelleenkehittämiseksi saati asiakkaan valinnan vaihtoehtojen lisäämiseksi.

sote malliJälkimmäisellä puoliskolla sain kysymykseeni lopulta vastauksen kun estradille nousi Sosiaali- ja terveysministeri Räty sekä kansanedustaja Rehula. Heiltä kysyttiin mm. sitä, eriytyykönykyisessa ratkaisussa palvelujen tilaajan ja  järjestäjän roolit. Molemmat antoivat pitkän ja vaiheikkaan selityksen. Yleisön tuntoja kuvasi hyvin seisomaan noussut naishenkilö, joka ykskantaan totesi: ”Anteeksi, en ymmärtänyt vastausta.”

Molempien vastaukset olivat yhteneväiset alkuosaltaan, jossa he kuin kuorossa totesivat, että: ”Tämän ratkaisun takana on parlamentaarinen työryhmä ja kaikkien kuuden puolueen puheenjohtajat ovat maaliskuussa allekirjoittaneet tämän ratkaisun lähtökohdan viidestä sote-alueesta. Me emme aio olla se osapuoli, joka yhteisen rivin rikkoo.”

Näyttää siltä, että poliitikoille on nyt tärkeää saada jotain kasaan. Mitä tahansa, kunhan kaikki osapuolet voivat sen hyväksyä. Tämä siitäkin huolimatta, että nykyinen liudentunut kompromissi heikentää asiakkaan valinnan vaihtoehtoja, ei vaadi palveluntuottajaa kehittämään toimintaansa saati että ratkaisu on kuntalain vastainen. Henkilökohtaisesti toivon ja näyttääkin siltä, että päätös menee seuraavalle vaalikaudelle. Toivon että joku puolue uskaltaa vaaleissa ottaa ohjat käsiin ja lupaa ratkaisun, jossa asiakkaan tarve on ohjaavana tekijänä.

Jussi Peltonen, toimitusjohtaja, HoviKoti

 

Lusikkani SOTE-soppaan

soteKeskustelu on taas vellonut SOTEn organisoitumisen ympärillä. Vaikka lopullisella SOTE-ratkaisulla on varmasti isoja vaikutuksia HoviKodinkin toimintaympäristöön, en ole oikein jaksanut enää seurata keskustelua, pitkälti siksi, että sitä ohjaavat enemmän poliittiset voimat kun aidot palveluketjun saumattomuuteen liittyvät asiakysymykset. Asiasta voi varmistua lopulta siitä, noudatetaanko lopullisessa ratkaisussa asiantuntijoiden ehdotuksia vai ei. Toivon vain HoviKodin ja muiden alan toimijoiden puolesta, että kaikkien kukkien sallititaan kukkia, eli että myös yksityisillä palveluntuottajilla (joita muuten tulee olemaan tulevaisuudessa lähes kaikki palveluntuottajat) on tasavertainen mahdollisuus olla mukana kehittämässä ja tuottamassa palveluja sekä kirittämässä julkista palveluntuotantoa tehostamaan ja parantamaan omaa toimintaansa.

Olen seurannut sivusta mm. Singaporen vastaavaa tilannetta, jossa ikääntyminen tuo isoja haasteita eivätkä rahat tahdo sielläkään riittää enää kaikkien hoivaan. Sen sijaan että siellä oltaisiin jääty vatuloimaan, on jätetty taakse turha poliittinen vääntö ja on lähdetty ratkaisemaan asioita hyödyntäen mm. viimeisintä teknologiaa ja sen parhaita ratkaisuja.Katso video Jos ette usko, katsokaa vaikka oheinen video, jossa on ideoitu sitä, miltä yhteiskunta jo hyvin pian näyttää. (Singapore on jo osaltaan toteuttanut osan noista esimerkeistä). Voisitteko kuvitella, että meillä syntyisi vastaavaa näkemystä, jota kaikki alan toimijat?

Arvon kansalaiset, olemme yhteiskuntana jäämässä muiden, ketterämpien maiden jalkoihin. Ehdotan, että käännetään katse nöyrästi rajojemme ulkopuolelle ja lähdetään surutta kopioimaan muiden maiden hyviä käytäntöjä ja todetaan kansakuntana, että meillä ei ollut riittävästi ponnekkuutta saada aikaiseksi parempaa ratkaisua. Ei se ole häpeä. Se taas mielestäni on häpeä, jos emme saa ratkaisuja aikaan ja siitä kärsivät ne, jotka palveluja kipeästi tarvitsevat.

 Jussi Peltonen, toimitusjohtaja, HoviKoti

 

 

Yksin yrittämisen aika on ohi

Osa meistä ehkä tuntee jonkun, jolla on unelma omasta hoivayrityksestä. Tiedättehän, sellaisesta pienestä ja kodikkaasta ympäristöstä, jossa asiakkaita hoidetaan suurella sydämellä. Sellaisesta, josta puuttuvat kaikki ne ongelmat, joista luemme lehdistä.

Ehkä sinä olet yksi niistä, joilla on tällainen unelma. Unelmaan liittyy mielikuvia kaikenlaisesta yhdessä tekemisestä. Kun suunnitelmaa lähdetään toteuttamaan, löytyy yleensä vaikkapa iso omakotitalo tai käytöstä poistunut kyläkoulu, josta saadaan remontoimalla mainio paikka tämän pitkään hautuneen unelman toteuttamiseen. Rahaakin saisi pankista juuri sopivasti, kun laitetaan oma talo vakuudeksi.

Tosiasiat lyövät ensimmäisen kerran silmille, kun mennään keskustelemaan Aluehallintoviraston kanssa. Jutellaan huoneiden koosta ja inva-WC:istä. Niistä tiloissa olevista portaista ja tarvittavista sprinklereistä. Jotkut unelmoijista ovat niin sinnikkäitä, etteivät lannistu vielä tästä.

Sitten jutellaan kunnan sote-ihmisten kanssa. Siellä onneksi on tuttu, joka tietää kertoa, että tarvetta on ja tervetuloa meidän kuntaan yrittämään. Ja ihmisethän ikääntyvät kovaa vauhtia. Kenties ei tule niin paljon juteltua kilpailutuksista ja jää kuulematta, että seuraava kilpailutus on vasta viiden vuoden kuluttua. Eikä huomata puhua siitä, että kunta edellyttää tulevassa kilpailutuksessa kokemusta kahdesta toimivasta hoivayksiköstä. Joskus käy niin, että kun suunnitelmat ja rakennukset ovat valmiit, on ehtinyt tulla kuntaliitos ja se tuttu kaverikin on siirtynyt toisiin tehtäviin.

Olen nähnyt kaiken tämän. Hyvässä tapauksessa käy niin, että yrittäjä selviää suunnattomalla sinnikkyydellä ja saa lopulta kaikki palikat riviin. Useammin käy niin, että unelma jää hautumaan. Ei uskalleta ottaa riskiä. Ainakaan yksin. Valitettavasti osassa hankkeista päästään läpi kaikista seuloista, ja hanke toteutuu. Siinä vaiheessa, kun yrittäjä lähes kahden vuoden yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen herää aamulla, eikä uupumukseltaan muista oliko antanut asiakkaille iltalääkkeet, ollaan yksin yrittämisen pimeässä ytimessä. Olen sivusta nähnyt tämänkin.

Usein luullaan, että hoiva-alan yrityksen johtamisessa on kyse hoivasta. Onhan siellä toki sitäkin, mutta yllättävän vähän. Hoiva kuuluu ensisijaisesti henkilökunnan rooliin. Yrittäjän rooliin kuuluvat ensisijaisesti kaikki muut asiat: johtaminen, suunnittelu, rahoitus, kassanhallinta, myynti, markkinointi, hinnoittelu, viranomaisluvat, kiinteistöasiat, toimintakäsikirja, kilpailutukset ja IT-asiat. Yksi henkilö ei millään hallitse hyvin kaikkea tätä. Ja vaikka tilitoimistosi olisi kuinka hyvä ja se serkun kaima kätevä tietokoneiden kanssa, olet silti yksin kaiken tämän kanssa.

Olen sitä mieltä, että yksin yrittämisen aika on ohi. Tarvitset matkalle mukaasi jonkun, joka on tehnyt näitä hommia jo aiemmin. Jonkun, joka estää sinua tekemästä muotovirhettä kilpailutuksessa. Jonkun, joka saa rahoitushakemuksesi pankille näyttämään uskottavalta. Jonkun, joka sanoo, että kyläkouluun ei hoivatoimintaa kannata perustaa. Jonkun, joka vastaa puhelimeen silloin, kun s​inulla on tosi huono päivä kun vastaava sairaanhoitajasi on juuri irtisanoutunut.

Älä ymmärrä väärin, yrittäminen on hienoa. Hetkittäin se on jopa upeaa kun näkee sen pitkään mielessä hautuneen suunnitelman konkretisoituvan jokapäiväiseksi toiminnaksi ja asiakkaiden tyytyväisyyden heidän kasvoillaan. blogi1On upeaa, kun pikkujouluissa voit siirtyä hetkeksi sivuun seuraamaan iloista porukkaa ja todeta, että olin mukana rakentamassa tuota.

Viestini on, että yksin ei kannata yrittää. Tiedän, että osaavan ja innostuneen porukan kanssa yrittämisestä voi tulla elämäsi parasta aikaa. Ei se helppoa silti ole, mutta voi hyvinkin olla silti sitä parasta aikaa.

Jussi Peltonen, toimitusjohtaja, HoviKoti